Tuotantoeläimiin kohdistuneita eläinsuojelurikoksia paljastuu lähes viikoittain. Suurin osa ruuatta ja hoidotta jääneistä eläimistä on kuitenkin tavallisia lemmikkejä. Kun lemmikistä ei pystytä huolehtimaan on heitteillä yleensä myös muutkin ja valittettavan usein eläinsuojeluvalvoja joutuu tarkastuksen yhteydessä kutsumaan lastensuojeluviranomaisen paikalle. Ohjelmassa on mukana Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser.
Eläinsuojeluvalvojien työn kautta paljastuu kuitenkin valitettavan usein myös tapauksia, joissa kärsivästä eläimestä tehdyn ilmoituksen ja tarkastuksen jälkeen huomataan, että paikalle pitää kutsua myös lastensuojeluviranomaiset. "Kerran kerrostaloasunnossa valitettiin koiran jätösten hajua ja kun menin tarkastukselle, kuulin yhtäkkiä suljetun makuuhuoneen oven takaa ininää. Oli vaikea saada selvää, mitä se ääni oikein oli. Sieltä löytyi pinnasängystä poika, jolla oli vaippa niin täynnä tavaraa, että vaippa roikkui polvissa. Lapsi oli selvästi itkenyt niin pitkään, ettei saanut enää ääntä." Leyser muistelee. "No se poika otettiin sitten huostaan".
ESS ohjelma-arviossaan Sari Torvinen kirjoittaa :
Yhteistä näissä tapauksissa yleensä on, että eläinrääkkääjälläkään ei mene hyvin. On mielenterveys- ja alkoholiongelmia. Jotain mätää on suomalaisessa yhteiskunnassa. Mitä voi sanoa sotaveteraanista, jonka kaikki kymmenet kissan näkivät nälkään. Eläinsuojeluvalvoja toi purkkiruokaa. Nälkäinen veteraani söi ruuat itse. Leyser otti yhteyttä lääninhallitukseen saakka, mutta turhaan. Kukaan ei tullut auttamaan vanhusta. Tarina päättyy, kun mies kuoli moskaansa.
Mielenterveysongelmat kuulostaa jotenkin liian helpolta. Sekään äiti, joka [jätti] lapsensa huutamaan nälkäänsä ulosteen ja vanhojen tuttipullojen sekaan ei kärsinyt masennuksesta. Jokin vika ihmisessä täytyy olla, että hän kykenee olemaan niin välinpitämätön ja paha.
Sotaveteraanin tapauksessa esimerkiksi kuvastuu hyvin julmasti se, että eläimen hyvinvointi ja henki on tärkeämpi ja arvokkaampi kuin ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti