Sano 'kohtu' kun haluat tyhjentää huoneen miehistä?

Kuukautisista kysymisen kirvoittamista kommenteista

"One thing I've learned is that if you want all the men to leave a room at breakneck speak, just uttering the word 'uterus' will sometimes do the trick." -Ann Bartow

Onko joku ollut tilanteessa kun tätä on käytetty tai onko joku peräti käyttänyt tätä miesten karkottamiseen? Vai onko kyse stereotypian vahvistamisen yrityksestä, että miehet muka pelkäävät tiettyjä naisen ruumiinosia niin paljon, että luikkivat karkuun kun niiden nimiä sanotaan ääneen?

Mitä omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistan, suvun naiset eivät koskaan puhuneet ns. naisten juttuja poikien läsnäollessa, eivät edes synnytyksestä. Pari kertaa puhe synnytyksen "ikävistä puolista" loppui kuin seinään kun naisväki huomasi miespuolisen lähestyvän, vaikka juttua oli kuulunut jo pitkän matkan päähän. Ehkä siinä on ollut ajatuksena "suojella" vielä kasvuvaiheessa olevaa poikaa, tulevaa miestä ja isää. Tai sitten on ajateltu, että eihän nämä asiat miehille kuulu, todennäköisesti näin. Tuo salailu, niin sen koin, jäi silloin enemmänkin vaivaamaan. Ihan kuin siinä olisi muka jotain sopimatonta, väärää tai peräti pahaa kuultavaksi sellaisen korviin, joka tulevaisuudessa itsekin saattaa isäksi tulla ja olla eturivissä, kun samoista asioista puhutaan ja lopulta kohdataan synnytyssalissa.

Nyt kun hallituksella on tavoitteena nostaa isyyttä entistä enemmän esiin, olisi toivottavaa, että myös nuoremmallekin miessukupolvelle oltaisiin avoimempia näistä asioista. Silloin ei ehkä tarvitisi valtion ylläpitämille isyys.net sivuille isien kohdalle laittaa tökerösti: "Onneksi olkoon, sinä olet saanut lapsen. Nyt sinulla on mahdollisuus tulla myös isäksi." Äitien kohdalla on vain toteamus: "Onneksi olkoon, sinä olet saanut lapsen." Voiko isyyttä enempää vähätellä. Varmasti voi, mutta tuokin on jo liikaa.

Oletuksena ja vinksahtaneena ajatuksena tuntuu kampanjan toteuttajilla olevan: nainen on automaattisesti äiti lapsen saatuaan, kun taas miehen tuleminen isäksi on vain mahdollisuus. Törkeää miesten ja isien vähättelyä ja naisten ylistämistä. Tai ei niinkään ylistämistä, vaan oletus (hyvän) äitiyden toteutumista automaattisesti jokaisen naisen kohdalla - toisinaan tuo oletus osoittautuu kohtalokkaaksi virheeksi ennemmin tai myöhemmin. Lapsella on aina isä ja äiti. Ei siis automaattinen äiti ja mahdollinen isä, vaan äiti ja isä. Jos ollaan realisteja, äidistä ja isästä - joka yksinkertaisimmillaan ei ole muuta kuin biologinen fakta - on molemmista mahdollista tulla hyviä isiä ja äitejä. Se kun ei ole selviö edes naisen kohdalla - sen voi todeta esimerkiksi näiden sivujen avulla.

Edellisen jälkeen on syytä todeta, että valtaosa äideistä kuitenkin omaksuu sen toivotun ja hyvän äitiyden, ei siis sitä, josta tältäkin sivulta saa lukea. Uskon myös valtaosan isistä omaksuvan vastaavasti toivotun ja hyvän isyyden, vaikka valtio haluaakin toitottaa vain mahdollisuutta isäksi tulemiseen perhe- ja muiden vapaiden hyödyntämisen kautta. Onhan se vanhemmuus todellisuudessa paljon muutakin kuin vapaiden pitämistä, sekä äitien että isien kohdalla.

Palataanpa otsikon aiheeseen.

Itse aihe, jonka yhteydessä mm. tuo miesten karkotus yhdellä sanalla tuli esiin, koskee kuukautisia ja niistä naisilta kokemuksia kysyneen miehen saamia kommentteja ja vastineita. Hän halusi saada joko vahvistuksen tietylle käsitykselleen tai sitten sitä kumoavia vastauksia.

"Feministilakiprofessori" Ann Bartow viisasteli, että kuukautisista on kirjoitettu vaikka kuinka paljon ja ehdotti, että kysyjä tutustuu ensin kirjallisuuteen ja ehkä sen jälkeen alkaa kysellä naisilta. Hän myös ykskantaan sanoi, että vastaajat valehtelevat sukupuolensa.

Maybe it's just me, but I'm guessing that saying "Feminist Law Professor" is more likely to clear a room of men than "uterus". -Jim Hu

Kevyt parodia vai satiiri sopinee tähän väliin.

Feministilaki, feministien laki tai feministiprofessorin laki

1 luku
Mistä tahansa keskustelusta

1§
Mielipiteen kysyminen tai esittäminen tietystä aiheesta

Henkilön tulee etukäteen tutustua (esimerkiksi viikon kestävällä, tarvittaessa pidemmällä, turneella yliopiston kirjastoon) mahdollisimman syvällisesti aiheeseen, josta hän haluaa kirjoittaa. Vasta sen jälkeen on hyväksyttävää kysyä toisilta mielipidettä tai pyytää heitä kertomaan kokemuksiaan tästä aiheesta. Josta tätä ei tee, on oltava hiljaa. Tämä laki ei koske feministejä, -professoreita.

Se mikä tässä on jokseenkin huvittavaa, on tuo melkeimpä vaatimus ahmia kirjastollinen tietoa jostain aiheesta ja vasta sitten kysellä muiden mielipidettä. Kysyttekö te ystäviltänne heidän kokemuksiaan jostain aiheesta, vaikkapa rakkaudesta, vasta sen jälkeen kun olette hankkineet siitä kaiken saatavilla olevan tutkimuksellisen tiedon? En minäkään.

Kuten tuolla mainitaankin, on järkevämpää kysyä suoraan, kuin kahlata ensin valtava määrä kirjallisutta läpi, koska

1. se on mukavampaa
2. se on helpompaa
3. se on lukijoille huomattavasti valaisevampaa

Kun haluaa lukijoiltaan kommentteja ja kokemuksia jostain aiheesta, on siis ehdottomasti parempi kysyä suoraan, kuin tehdä ensin valtava työ teorian ja tutkimuksen selaamiseen vain saadakseen samat kommentit ja kokemukset. Vai ovatko blogit muuttuneet tieteen ja sen parissa enemmän tai vähemmän vakavasti puuhastelevien leikkikentäksi ja hiekkalaatiokoksi, jossa ei ilman akateemista loppututkintoa ja mieluiten tohtorin hattua saa kirjoitella tai ajatuksiaan ilmaista ja muiden luettavaksi jakaa?