Tilastokikkailua vakavalla asialla

Suomalaislapset voivat huonoimmin Pohjolassa

WHO:n tilastoaineiston perusteella suomalaisten 15–24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on toiseksi korkein maailmassa. Pojat ovat samassa vertailussa viidentenä.

Tästä voi lukija saada liian helposti kuvan, että ikäryhmän tyttöjen itsemurhakuolleisuus olisi Suomessakin poikia korkeampi. Asia on kuitenkin toisin päin ja ollut sitä aina.

Muutenkin, miksi pohjoismaisten lasten voinnista kertovassaa uutisessa on käytetty maailmanlaajuista WHO:n tilastoa. Miksei olisi voitu samalla ottaa tilastoa ikäryhmän itsemurhakuolleisuudesta Suomessa noin vertailuksi? Vastaan. Koska se olisi osoittanut ettei tytöillä itsemurhien osalta niin huonosti mene, vaikka pientä nousua onkin. Yksikin itsemurha on tietysti liikaa ja se on sanomattakin selvää.

Itsemurhat 1998-2005 (X60-X84), ikäryhmässä 15-24 vuotiaat miehet (M) ja naiset (N) (stat.fi)

• 2005 M68 N33
• 2004 M110 N31
• 2003 M95 N27
• 2002 M97 N23
• 2001 M93 N22
• 2000 M105 N26
• 1999 M122 N19
• 1998 M98 N25

Joutuu kylmästi kysymään, aletaanko vasta tyttöjen itsemurhakuolleisuuden kasvun myötä kiinnittää huomiota myös poikien huomattavasti suurempiin itsemurhalukuihin ja kenties entistä enemmän ehkäisemään niitä? Vai käykö kuten tavallista, poikien ongelmat - jotka viimeistään ilmenevät itsemurhina - jäävät tyttöjen ongelmien alle ja piiloon mediassa.

Erilainen perjantai-ilta

Tämän päivän lehden nuoret-palstalla oli virkistävän erilainen kuvaus tyttöjen ja poikien perjantai-illan vietosta, jotka saisivat olla huomattavasti yleisempiä. Kokonaisuutena juttu kertoo nuorten perjantai-illan vietosta kaupungissa ja ns. korvessa.

"Korvessa" toimittaja ja kuvaaja aloittavat perjantai-illan valtaamalla huoltamon peräpöydän ja odottelevat kunnes muut tytöt saapuvat. Silmänruokaa ei ole, joten odottelu sujuu henkeviä keskustellen. Hetken kuluttua muut liityvät seuraan ja energiavarastot täytetään, osa kertoilee matkakuulumisia.

Huoltamo jää taakse ja autokyyti kohti määränpäätä alkaa. Tie loppuu ja perjantai-illan kunniaksi vedetään kumisaappaat jalkaan. Joukko kävelee metsän keskellä noin kilometrin verran suoalueelle ja ylittävät sen pitkospuita pitkin. Pitkospuut loppuvat kahden laudan siltarakennelmaan, joka nousee muutaman metrin korkeuteen. Rohkeasti vain ylös. Periltä löytyy laavu ja aurinko laskee järven takana metsän taakse. Toimittajan mielen valtaa hyvänolon tunne tuossa pienessä paratiisissa.

Illan edetessä ja nuotion rätistessä paikalla olevat "nuoret herrat" vakuuttavat laavun voittavan kaikki kotibileet ja baarit. Heidät löytää sieltä usein, mitä ei tarvitse ihmetellä. "Siihen valtakuntaan kerran kurkistettuani ymmärrän - jopa hieman kadehdin - poikia."

***

Miksi sitten edellä kuvatun kaltaisten illanviettojen soisi olevan yleisempiä? Seuraava lyhyt kuvaus eräästä lauantai-illasta tapahtumineen ja seurauksineen kertoo.

Se oli lauantai-ilta viime syksynä, kun kaveriporukka oli juhlimassa ulkona. Turha riita sisarusten välillä sai hirveän lopun. "Vihaan sua. Kunpa sä kuolisit", kuului siskon vihainen huuto veljelleen.

Ne olivat viimeiset sanat. Aamulla veli löytyi kellarista. Haulikko leuan alla pysäytti Samin elämän seitsemääntoista vuoteen.

Kovasti pidetään ääntä kuinka tytöillä menee huonosti. Siinä ei sinällään ole mitään väärää. Kuitenkin, tuon äänen alle unohtuvat niin Sami kuin lukuisat muutkin pojat sekä miehet - kaksi joka päivä.