Kommentti kertoo siitä, mikä on vialla (perhe-) oikeuksissa ja lastensuojelussa - laaja käsitys naisen ja äidin jatkuvasta hoivaavuudesta ja huolenpidosta (paitsi tietysti silloin kun nainen tai äiti tappaa) sekä siitä, että he tarvitsevat itse jatkuvasti hoivaa (haleja sinne ja tänne, oli tilanne mikä tahansa, vaikka lapsen murhaaminen).
Campione pidätettiin kaksi päivää sen jälkeen, kun hän soitti poliisille ja kertoi, että hänen asunnossaan on kaksi kuollutta lasta. Poliisi löysi asunnosta 1-vuotiaan Sophian ja 3-vuotiaan Serenan ruumiit.
Campione oli miehensä kanssa keskellä huoltajuusriitaa. Ollessaan ilmeisesti häviämässä, Campione oli syyttänyt miestään väkivallasta, jonka kohteena hän ja vanhempi lapsi olisivat olleet.
Paikallisen sanomalahden mukaan perheen asioiden hoitoon oli osallistunut Children's Aid Society (CAS). Tämän osallistumisen luonne on tuntematon tällä hetkellä. Naapurit, jotka ovat nähneet sosiaalityöntekijöitä asunnolla, sanovat että tytöt asuivat isovanhempiensa luona.
Voitaneen perustellusti sanoa, että CASin osallistuminen ei ollut onnistunut. Heillä oli "avoin kansio" perheestä ja kaksi äitinsä luona asuvaa tyttöä päätyy kuoliaaksi. Tapaus tuskin päätyy kunniapaikalle sosiaalityötä opettavan laitoksen seinällä.
Uutisissa oli myös ns. "Turner Review". Valtava, yli tuhatsivuinen ja kolmiosainen, raportti 13-kuukautisen pojan, Zachary Andrew Turner, kuolemasta. Hänen äitinsä, Shirley Turner, huumasi poikansa, sitoi hänet kiinni rintaansa ja hyppäsi Atlantiin, johon molemmat hukkuivat. Teko tapahtui Turnerin ollessa kolmatta kertaa vapaana takuita vastaan, tällä kertaa hänen maasta luovutustaan koskevassa valitusasiassa.
Tohtori Turner ei ollut tavallinen äiti. Hänellä oli Kanadan ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuus, hän oli lääketieteen tohtori sekä kaunis, pienikokoinen ja älykäs. Oikea sisar hento valkoinen. Hän oli Yhdysvalloissa syytteessä entisen poikaystävänsä ja Zacharyn isän murhasta. Shirley ampui Andrew David Bagby, 28, kuoliaaksi. Andrew, myös lääkäri, oli juuri lopettanut heidän seurustelusuhteensa.
Tuhatsivuinen raportti Zacharyn kuolemasta on hämmästyttävä. Raportti, jota sen laatija, oikeuslääkäri Peter Markesteyn, kutsuu "vastenmielisen totuuden aikakirjaksi", on karua luettavaa ja sen sisältö on tiivistyy heti alussa: "Zachary oli äitinsä hoivassa silloin kun ei olisi pitänyt".
"Zachary was in the care of his mother when he should not have been."
Niinpä.
Kaikesta siitä julkisuudesta Zacharyn tapausta kohtaan, kaikesta siitä helposti saatavilla olevasta tiedosta, joka oli olemassa Shirley Turnerin itsemurhasuunnitelmista, entisten poikaystävien uhkailuista ja kyttäämisistä, siitä rutiinista jolla hän kolmea muuta lastaan työnsi ex-miehilleen - puhumattakaan murhasyytteestä - olisi voinut kuvitella, että viranomaiset olisivat esittäneet muutaman kysymyksen.
Kysymyksiä ei esitetty.
"As Dr. Markesteyn proves - not shows but proves - Dr. Turner basically became her own case manager at the local children's aid, so successfully that whenever she called, always wanting something (a new subsidized apartment, a crib, a breast pump), the workers, ostensibly much overextended by caseloads they later said were onerous, nonetheless phoned her back in a flash. No one in authority but for a police constable who predicted what ultimately happened and was ignored gave any thought to the murder case against her: How, someone actually asked, would that have anything to do with her parenting ability?"
S. Turneria valvoneen lääkärin mukaan hän oli todennäköisesti psykopaatti. Kaikki ne miehet jotka hän sänkyynsä otti, joiden kanssa hän seurusteli tai meni naimisiin, joita hän ahdisteli tai jotka hänet raskaaksi saattoivat, olivat käytökseltään moitteettomia eikä heidän toimissaan ollut huomauttamista.
Turner sai lastensa huoltajuuden ja miesten maksamat elatustuet, ja työnsi sen jälkeen lapset heille vuosiksi kerrallaan. Samalla miehet maksoivat elatustukea Turnerille lapsista, joita he itse hoitivat.
Erään kerran kun sosiaalityöntekijä ei osallistunut huoltajuuskiistan selvittelyyn, S. Turner sopivasti keksi väittää erään ex-miehistä pahoinpidelleen häntä. Kyseinen mies oli kasvattanut yhden tyttäristä erinomaisesti hyvin pärjääväksi nuoreksi. Järjestö (local children's aid) vei keksityn väkivaltaväitteen eteenpäin poliisille (RCMP). Mutta silloin, kun Shirley Turner myönsi lyöneensä yhtä tyttäristään, (tytär vahvisti lyömisen tapahtuneen) sosiaalityöntekijä ei ryhtynyt toimenpiteisiin (olihan äiti oli vain "saanut tarpeekseen" ja stressaantunut, ehkä väsynytkin) kuten oli tehnyt aiemmin Shirleyn keksimän väitteen kanssa.
Nollatoleranssi väkivallan suhteen oli tämän järjestön periaate, huomauttaa raportin laatinut Markesteyn - mutta vain miehille, ei niinkään naisille.
"Even Mr. Bagby's parents, who reasonably might have been expected to harbour just a titch of fury for Dr. Turner, nonetheless rallied around to help with Zachary, and were the most wonderful, loving grandparents, even moving from California to Newfoundland to care for the little boy on the infrequent cruel occasions when his mother was briefly put in prison to await one or another proceeding."
On ilmiselvää, että keskeisin virhe Zacharyn tapauksessa oli järjestön (children's aid) toiminta, tai toimimattomuus. Sama virhe toistuu useissa tapauksissa: sosiaalityöntekijät katsovat äidin asiakkaakseen eivätkä lasta, antaen äidille kaiken "tukensa".
Alkuperäinen teksti.
